Enää 72 päivää

Nimittäin Jouluaattoon! 

Tiedän että tämä ahdistaa joitain. Joulumusiikki. Mainokset.. Jouluruoka. Sukulaiset. Tiedän, että se saa joillekin tuskanhien nousemaan pintaan, vatsan sekaisin ja v-käyrän nousemaan taivaisiin.

 Että taasko se on?

Minä kuitenkin rakastan Joulua.Sen tunnelmaa, tuoksua, paketteja, yhdessäoloa, rauhoittumista ja ruokaa. Muiden mietteideni ohella tämä on yksi aiheista jonka suhteen en aio kasvaa aikuiseksi, minä hössötän ja tulen aina myös hössöttämään joulusta. Ja muistakin juhlista. On kivaa saada itsekin pieni lahja, ja muistan lapsenakin kovasti lahjoja odottaneeni (ja niitä ihan liikaa saaneeni) mutta päälimmäisenä ne eivät kuitenkaan ole mielessä. Kun alan miettimään lapsuuteni jouluja, muistan jo aiemmin mainitut asiat. Meillä oli vahvat perinteet ja on tuntunut hyvältä välittää näitä myös omille lapsilleni. Meille tulee jouluksi aina kuusi, koristeet, vaihdan ainakin osan matoista ja verhoista jouluisiin, laitellaan valoja ja tehdään vähän parempi siivous. Laittelemme koristeita muutamia päiviä ennen joulua, ja kuusi tuodaan sisälle aatonaattoiltana, ja koristellaan yhdessä.

 Kaappeja en kuitenkaan siivoa, jos ei muuten vaan satu huvittamaan. 

Marttoja lainatakseni, en aio viettää joulua kaapissa.

Lapsuuden jouluihin kuului herääminen kohtuullisen aikaisin, mutta ihanan rauhassa. Kävimme aina "kierroksella", as we call it, eli viemässä kukkakaupasta haettuja kukkapuketteja tutuille, sekä muistelemassa hautausmaalla niitä ketkä meidän kanssamme eivät enää täällä ole. Kotiin tultiin aina kahdeksitoista, katsottiin joulurauha ja sitten vanhemmat alkoivat lämmittämään saunaa ja touhuilivat ruokien kanssa jotain.  Aattona saunan jälkeen pukeuduttiin aina hienosti. 

Ei nyt iltapukuihin, mutta kumminkin. Sekin toi oman osansa tunnelmaan.

 Syötiin aina siinä kolmen maissa, ja sitten alkoi pitkä odotus ennenkuin pukki ilmaantui. 

Ne tuskan tunnit. 

Pukki kun saapui siellä viiden - kuuden korvilla, oli salamyhkäisesti vilpolaan ilmaantunut suuret määrät paketteja. Todella suuret määrät. Niitä jaeltiin ja laulettiin pukille, ja loppuilta kului lahjoja ihmetellessä. Äiti joi lasin viiniä, isä löysäsi krakaa ja otti snapsin tai jouluoluen. Se ihana lämpö yhdessäolosta on säilynyt muistoissa kirkkaana, kun laitan silmät kiinni, näen välähdyksiä sieltä ja toisen täältä, tuoksut tuntuvat nenässä ja kuulen joulumusiikin.

 Sitä minä halusin omillekin lapsilleni tarjota.

Romi ja Isi jouluna 2010, Romin ensimmäinen Joulu.

Vielä Romin ensimmäisenä jouluna menimme aattoaamuna Villen isän ja hänen avopuolisonsa luokse aattoaamiaiselle. Saunaan pääsi halutessaan ja seuraan liittyi myös Villen sisko perheineen sekä miehen isän avovaimon poika avovaimoineen. Sittemmin tapahtuneen...no..

 uudelleenjärjestelyn vuoksi, viimeiset kolme vuotta aattoaamiaisen olen järjestänyt minä

 ja teen sen todella mielelläni.

                                                                     

Joulua 2010. Harmi kun ei ole tullut "seisovasta pöydästä" kuvaa. 

Joulua 2010, Äiti ja Romivauva.

Joulu 2010. Romi ja hänelle yksi tärkeimmistä, Pappa <3

                                         

Joulua 2010. Kuva otettu vanhempieni portailta. Olisipa ihanaa saada taas tälläinen Joulu!

                                     

        

Meille tulee siis aattoaamuna miehen isä, äiti sekä sisko perheineen.Villen siskolla on kaksi lasta (toinen heistä hurmaava kummityttömme) joten on sanomattakin selvää että lapsista on hurjan ihanaa saada serkut kylään aattona,  

Joulu 2011. Aattoaamun viettoa aamiaisen merkeissä, Romi 1v4kk ja serkut.

Joulu 2011. Osa pakettivuorta.

Joulu 2011. Pukin sylissä huudettiin mutta yläfemmat uskallettiin heittää!

                             

Tämä on ensimmäinen vuosi kun asumme omassa talossa ja päätimme ottaa perinteeksi myös aamusaunan. Olen aivan mielissäni kun tiedän ettei aattoaamusta tule niin hirveää hoppua. Muille ei siis aiemminkaan ole tullut, kuin minulle, enkä minäkään mitään kummempia kierroksia ole ottanut. Kun asuimme kerrostalossa, asiat tuntuivat paljon hankalammilta hoitaa, varmaan ihan vaan siksi kun ei siellä oikein viihdytty varsinkaan viimeisinä vuosina. Nyt esimerkiksi Lillin ulkoilutus hoituu hieman sluibaillen niin, että käymme aatonaattoillalla tavallista pidemmällä lenkillä ja aattoaamuna hän saa painella aidatulla takapihallamme, ja minä pääsen rauhassa keittelemään riisipuuroa ja valmistelemaan aamiaista. Minä saan loikata sängystä ylös seitsemän maissa, ja en usko että muutkaan kyllä kovin pitkään jaksavat sängyissään makoilla. Lapset saavat nysvätä piirrettyjä katsoen ja Villen hommiksi jäänee saunan lämmitys. Riisipuuron lisäksi valmistuu joululimppu Kinuskikissan ohjeella, Kivikylän tiskiltä valikoituja leikkeleitä, juustoja ja tietenkin myös tuoretta leivälle. Puuron joukkoon kanelisokeria, juomaksi kahvia, teetä, glögiä ja tuoremehua. 

Jälkiruoaksi tänävuonna luumurahkaa ja konvehteja. 

Miltäs kuullostaa?

                                                 

                                    

Aattoaamuun sisältyy myös joulusukan tarkastus. Lasten poltetta lieventääkseni olemme siis laittaneet joulusukkaan aamua varten ihan pienet paketit.Viimevuonna oli molemmille pojille pikkuautot. Kävin sujauttamassa sinne vielä Villelle Aku Ankka-taskukirja (koska toinen yhteinen lapsi<3) ja sain itsekin aamulla hämmästyä kun sinne oli Äidillekin ilmestynyt paketti. 

Joulu 2012. Pukin syliin joutuminen veti vähän vakavaksi.

Joulu 2012. Vilivauva ja ylpeä isoveli.

Vieraat ovat ainakin aiempina vuosina viihtyneet rauhassa yli puolenpäivän, eli yhdessä katsotaan joulurauhan julistus ja senkin jälkeen on vielä tovi aikaa turista. Muistan lapsena kun ihmettelin että miten kukaan jaksaa katsoa tuota julistusta. En ihmettele enää, kyllä sekin vaan siihen aattoon kuuluu. Menemme aina aattoillaksi minun vanhempieni luo ja otamme sinne kaikki lahjat mukaan, ja ne on yleensä aatonaattoillalla jo pakattu autoon. Olen aiempina vuosina pukenut poikia vaihtelevasti joko fiineihin juhlatamineisiin tai tonttuasuihin, tämän vuoden osalta en oikein osaa päättää. Kaiken huolehdin kuitenkin jo edeltävänä iltana valmiiksi, ja tänävuonna saavat sitten saunanraikkaina vetää juhlatamineet niskaan. Starttaamme auton kohti laitilaa siinä puoli kahden huikkeilla, käymme kahdella eri hautausmaalla sekä minun kummieni luona viemässä joulutervehdyksen. Se on jotenkin aina jäänyt aattoon, eikä edes haittaa kumpaakaan osapuolta. Vanhempieni luona ollaan oltu siellä puoli kolmen- kolmen huikkeilla ja aika pian saatu siirtyä joulupöytään, joka onkin siellä ihan omaa luokkaansa. Meidän ja vanhempieni lisäksi paikalla on pikkuveljeni ja aiempina vuosina on ollut myös isoveli perheineen mutta en ole aivan varma tulevatko he tänävuonna 

- kovasti kyllä toivomme sitä.

Joulu 2013. Pukin saapuminen herätti ihmetystä pikkuväessä...

Joulu 2013. Vili, veljentyttäreni Iina ja Romi. Eikä mitään tietoa miksei Vilillä ole housuja?!

                                                   

Koitan aina rauhoittaa aattomme ja teen asiat ajoissa valmiiksi, joten minulle on melko vierasta se stressi, kiukuttelu ja ärtyneisyys mistä monet puhuvat. Toki aatto hieman hetkinen on siihen saakka kun päästään vanhemmilleni, mutta miettisin asioita uudemman kerran jos alkaisi tosissaan tökkiä. Olen varmaankin perinyt tämän "jouluhulluuteni" isältäni. Hän koristelee, ostelee lahjoja, suunnittelee ja valmistaa ruokia, ripustaa pihan täyteen jouluvaloja. Lapsena hän teki usein meidän kanssamme piparkakkutalon. Aina ihan helkkarin ruma, mutta kivaa oli. Joulupöytä siis notkuu herkuista. On salaatteja, kastikkeita, perunoita, lihaa, kalaa, kanaa, laatikkoja,sinappeja..siis aivan mielettömästi. Olen hieman muunnellut joulupöytää kotonamme, meillä siihen kuuluu mm.kinkku, broileripastasalaatti,tonnikalasalaatti, savustettu lohi, kermaperunat, keitetyt perunat, lihapullat,  nakit, joululimppu, lanttu, sinappeja, kastikkeita. Juhlajuomana meillä oli lapsena pommac, ja se toimii edelleen. Sitä ei tule ostettua kuin maksimissaan kahdesti vuodessa, jouluna ja juhannuksena.

Joulupukki tulee melko tarkalleen viideltä, ja sitä seuraakin pienimuotoinen sählinki. Lapset on aina ennen tätä houkuteltu touhuamaan toiseen päähän taloa kun miehet ovat kantaneet autoista ja varastosta paketit vilpolaan. Ja minä vaan mietin, että näinkö meitäkin pienenä vedätettiin? 

Helposti on käynyt!

Joulu 2013. Romi hämmästelee lahjojen määrää.

Joulu 2013. Jokaisena Jouluna luvataan himmailla, ja aina käy näin?

Paketteja on hurjat määrät, lapsia pelottaa pukki. Ja lapsia kiinnostaa pukki. Pakettien jakamisen jälkeen tulee se superchilli hetki. Ollaan vaan ja ihmetellään. Ville korkkaa isäni kanssa oluen, istutaan ja nauretaan lapsille jotka ovat aivan tohkeissaan. Veljeni perheineen on perinteisesti lähtenyt heti lahjojen jaon jälkeen kotiin avaamaan paketteja, joten hieman rauhallisempaakin on toki tuossa kohtaa iltaa. Omiin joululahjatoiveisiini kuuluvat kirja, suklaa ja pörrösukat. Ja ne minä melkein aina saankin, hemmoteltu kun olen. Ja vähän kaikkea muutakin. Lahjoja ostellaan aina aika paljon, ja niitä kyllä lähtee maailmallekkin melkoiset kasat. Alkoholi kuuluu ja ei kuulu jouluumme. Se ei näyttele kovinkaan suurta osaa, kukaan ei heilu humalassa, mutta ruoan kanssa juodaan viiniä tai olutta, ja samoin lahjahärdellin jälkeen saatetaan juoda lasilliset jotain. 

Joulu 2013.

Joulu 2013. Pieni keikistelijä.

                                                     

Olemme suunnanneet kotiin siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, ja on ihanaa kun nyt on ajomatkaa vain vartin verran. Suurin työ onkin lahjavuorten siirtämisessä autoon, huhhuh. Kotona olemme saaneet kantaa kaksi aivan sippiä lasta sänkyihin, vetäneet itse yöpuvut niskaan ja painuneet sohvalle halailemaan, herkuttelemaan ja katsomaan joululahjaelokuvaa - me nimittäin saamme Villen kanssa jonkin yhteisen elokuvan lahjaksi joka joulu. Jokaisena aattoiltana minulla on hieman haikea fiilis, ennen nukkumaanmenoa tulee istuttua tavallista pidempään lasten sänkyjen vierellä ja ihasteltua lahjaksi saatuja juttuja.

25. päivä alkaa aina hirveällä menolla ja meiningillä, me vietämme sen yleensä kotona syöpötellen, mutta lapset ovat aivan pitelemättömiä touhutessaan ja intoillessaan uusista lahjoista.

 26. päivä miehen Äiti valmistaa meille aina jouluruoan. Pari päivää sen jälkeen jaksaa vielä natustaa jouluruokia mutta sitten tulee raja vastaan. 

Joulukuun viimeisenä päivänä yleensä napsin koristeet laatikkoihin ja on vuoro siirtyä uudenvuoden ruokiin - eli nakkeihin, ranskalaisiin, patonkiin ja perunasalaattiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Miten teillä vietetään joulua?

Joulu 2013. Rakkaat pienet hölmöläiset!

-L

Ps. Myönnän laskeneeni. Noin 73 tuntia 4d-ultraan. En toki ollenkaan odota!