sunnuntaina

"Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä, älä soita tänne enää koskaan"

Ultra Bra- Älä soita tänne enää koskaan

Niin. Fiilikset ovat nyt melko matalalla. Paljon supisteluja, kipuja, rahaa on vähän, aikaa vielä vähemmän ja jaksaminen siellä nollan tuntumassa. Sen lisäksi, tuntematon naisihminen on päättänyt piristää minua puheluillaan.
Jälleen.
 Sain siis lukemattoman määrän puheluita siinä viisi-kuusi vuotta sitten, tuntemattomasta numerosta, naiselta joka väitti että miehelläni on suhde hänen kanssaan, ja että hän on raskaana. Lisänä aika järjetöntä minun herjaamistani. Nainen kuullosti oikeastaan enemmänkin tytöltä, teiniltä. Aina kun yritin antaa puhelinta Villelle, joka olisi todellakin halunnut hänen kanssaan keskustella, puhelu katkaistiin. Aika kauan noita soittoja jaksoin, sain myös muutamia viestejä prepaid-liittymästä, ja sitten tympiinnyin ja vaihdoin numeroni ja tein siitä salaisen.
 Noihin aikoihin asuimme myös vuokralla rivitaloasunnossa, ja eräänä viikonloppuiltana yksin ollessani, kuului takapihalta liikettä. Meillä ei ollut sinne valoja, enkä tohtinut katsomaan mennä. Joku kokeili ovenripaakin, rapisteli ikkunoita. Soitin itku silmässä miehelleni, ja sain kyydin samaan paikkaan missä hän oli.Mieheni oli ensin sitä mieltä että olin kuvitellut koko jutun, mutta yöllä kun kotiuduimme ja olimme jo sängyssä, välähti makuuhuoneemme ikkunaan kaksi kertaa kameran salamavalo, kuului askeleita ja portti kävi. Takapihalta löytyi kaksi sinistä tupakka-askia, ei meidän.
Sitten uskoi jo mieskin.
Tämän jälkeen sain olla rauhassa monia vuosia, kunnes muistaakseni muutama vuosi sitten vaihdoin numeroni uudelleen ja en laittanut sitä salaiseksi. Sain jälleen muutaman soiton, ja ne loppuivat. Vuosi sitten tuli yksi. Ja nyt, kolme viikkoa sitten. Ja eilen illalla.
Olen väsynyt, ihan todella väsynyt. Puhelujen sisältö on ollut melko samanlaista, paitsi että soittajan ääni on aivan eri kuin aiemmin joten kyseessä on pakko olla eri henkilö. Voi olla, että saan syyttää myös itseäni koska olen avoimesti kertoillut näistä puheluista ja niiden sisällöstä, siitähän joku perverssi saa kunnon inspiraation. Eipä ole kutsua isyystesteihin tullut ja raskautta ei enää ole mainittukkaan, mutta eilinen puhelu oli sävyltään varmastikin ilkein, julmin. Mieheni oli tuttavaperheemme luona katsomassa peliä, kun puhelin soi. Vastailen melkein kaikkiin numeroihin, ja niin sitten tähän tuntemattomaankin. Kolmen viikon takainen puhelu oli jotenkin niin lyhyt, mitätön. Se oli vaipunut unholaan. Eilen sitten sain kuulla, että miehelläni on profiili nettideittipalvelussa. Mieheni nai kuulemma kaikkia muita, eikä edes haluaisi olla minun kanssani. Sain myös kuulla että olen vielä paljon tyhmempi miltä näytän, ruma lehmä ja tekisin kaikille palveluksen jos vain ymmärtäisin tappaa itseni.
Miksi?
Mitä minä olen tehnyt?
Luottamuspulaa suhteessamme ei ole, mutta ikävän tunteen nämä jättävät. Eräs vanha nettituttuni oli sitä mieltä että kannattaisi tosissaan pohtia, että kyllä näissä varmasti jokin totuudensiemen on. En vain osaa ajatella, että olisi.  Mitään syyttelyä tämä ei siis aiheuttanut, miestäni puhelut ärsyttävät ja hän on kiitollinen siitä että suhtaudun niihin varauksella, mutta kyllä tämä repii.Ahdistaa se että nyt kun meillä on lapsia,
tuleeko joku tänne, meidän oman kotimme ikkunoiden taakse?
 Vaiva on kyllä melkoisesti suurempi kun asumme pitkän matkan päässä kaupungista, mutta siltin, pelottaa. Kysyin asiasta viranomaisiltakin, ja vastaanotto oli aika nihkeä. Puhelut eivät nyt varsinaisesti ole sisältäneet häiriköintiä, niitähän on tullut viimeaikoina vain kaksi. Kunnianloukkaus ja herjaus kyllä esiintyvät, mutta en todellakaan saanut kannustusta rikosilmoituksen tekemiseen. En aio enää vaihtaa numeroani, mutta tuntemattomiin tuskin varmaan enää vastaa. Oletan myös, että kyseessä on ainakin välillisesti tuttu ihminen koska hän tietää Villen työajoista ja muista vastaavista. 
Tuntuu hirvittävän pahalta. Laitoin eilen facebookkiini julkisen päivityksen, että seuraavaksi aion tehdä rikosilmoituksen, vaikka rehellisesti sanottuna siihen tuskin olisi voimia. Enkä halua edes tietää kuka soittelija on, haluan vain että tämä loppuu.


Sunnuntaiaamua poikien ja Lillin kanssa.

Kuluva viikko on järjestyksessään jo 19. ! Jännää.
Torstaina lähtee juna kohti Rovaniemeä ja yhdessä makuuvaunussa on matkustajina minä ja ihanat pikkumiehet, tätä innolla jo odotellaan.
-L

perjantaina

Rv 18+1 ja ruokaaaaa

Olen pyrkinyt käymään kaupassa kerran viikossa ja tekemään pitkälti itse kaikki ruoat. Raskauden alkupahoinvoinnin ja viimeajan väsymyksen vuoksi pyrkimykseni ovat jääneet kurjan huonoiksi, on siis itsellä huono omatunto kun tuntuu ettei mitään fiksua olla syöty, rahaa menee kauppaan kuitenkin. Nyt olo alkaa olla melkoisen skarppi ja aloinkin taas väkertelemään ruokalistaa viikon ajalle. Aamupalat, iltapalat ja välipalat vaihtelevat aina leivästä hedelmiin ja vanukkaista puuroon. Joskus kaapista löytyy myös perunapiiraita, lihapiirakkoja tai muita vastaavia. Päiväkotipäivisin syömme kotona maksimissaan välipalan, yhden lämpimän ruoan ja iltapalan. Useimmiten vain kaksi jälkimmäistä. Olisi mukavaa luomuilla ja ostaa vain lähiruokaa. Ja ennenkaikkea, syödä vain terveellisesti. No, ei toteudu aina, ei edes melkein. Ajatuksena olisi nyt kuitenkin kuvailla ainakin kerran viikossa meidän ruokia, jos vaikka joku saisi niistä jotain vinkkejä, joko herkkuhetkiin tai arkiruokaan.

Eilen illalla lapsien mentyä nukkumaan, halusin pikkuisen hemmotella miestä. Aika kälynen hemmottelu, mutta pienetkin jutut piristää. Huikea menu sisälsi siis Lidlin paneroituja kanafileitä, suikaleiksi pilkottua kurkkua ja tomaattia, täysjyväpatonkia sekä valkosipulidippiä. Juomaksi olin ostanut miehelle Sol-oluen, eli snobikaljaa as we call it, ja siihen kuuluu olennaisena lime. Itse en muuten edes pidä oluesta, mutta kylmä Sol limellä kuuluu jopa minun herkkuihin. Sitä siinä vieressä sitten kuolaten..



Tänään valmistin ensimmäistä kertaa eläessäni Quesadilloja. Idean sain Kiljuvan Pikkunälän Demiltä, "kesädildoja illalliseksi"-postauksesta, joka löytyy täältä täältä.



Aika samalla setillä tein, pieniä viilauksia vain. Tästä kuvasta löytyy melkein kaikki mitä itse soosiin lykkäsin. Laitoin lisäksi vielä purkin ranskankermaa, ja tortillalettujen päälle ripottelin yhteensä pussin Lidlin juustoraastetta.











Niin hyvää!
Ei todellakaan mitään terveysruokaa mutta kelpais koko porukalle hyvän salaatin kera.

-L





keskiviikkona

Jouluvinkki.


Tekisi mieli luvata että lopetan tän jouluhössöttämisen, mutten taida. 
En lopeta kumminkaan. Sen lupaan kuitenkin etten  nyt ihan jokaiseen päivitykseen änge joulujuttuja. Vielä. Huomenna luvassa pidempi postaus, mutta halusin nyt jakaa kanssanne tämän aivan ihanan idean minkä löysin. Olen siis joka Joulu tiettyihin paikkoihin tehnyt joulukorit. Kahvia,alkon glögiä / viiniä, suklaata, teetä, joulukukka, arpa, piparminttukeppejä. Ja muuta vastaavaa. Nyt bongasin tälläisen ihanuuden, joka toimittaa joulukorin virkaa tänävuonna.



Eivätkö ole ihanat?!
Ainakin siis glögi tai viini löytää tiensä tämän vuoden joulukoriin, toiseen puoliskoon voisi laittaa vaikka paperipäällisiä konvehteja, piparminttutikkuja ja arpa. Ja mikä nyt mihinkin paikkaan sopii. Näitä saa tilattua täältä http://www.ebay.com/itm/281462759005?_trksid=p2060778.m2749.l2648&var=580500582040&ssPageName=STRK%3AMEBIDX%3AIT
Meille meni tilaukseen kymmenen kappaletta. Ebayn tilauksien kanssa kannattaa olla liikkeellä ajoissa, jotta tulee varmasti ajoissa perille. Seurailen ja pohdiskelen yleisesti jouluostoksia aika paljon, joten ajattelin kerran-pari viikossa tästä eteenpäin postata mielestäni hyvästä lahjaideasta tai muusta vastaavasta. 




-L

Ps.EU-maiden ulkopuolelta tilatessa kannattaa muistaa, että yksittäisen ostoksen summan ylittäessä 25 euroa (muistaakseni) se saattaa jäädä tulliin jolloin tulee vielä pieni lisämaksu.

maanantaina

Enää 72 päivää

Nimittäin Jouluaattoon! 

Tiedän että tämä ahdistaa joitain. Joulumusiikki. Mainokset.. Jouluruoka. Sukulaiset. Tiedän, että se saa joillekin tuskanhien nousemaan pintaan, vatsan sekaisin ja v-käyrän nousemaan taivaisiin.
 Että taasko se on?
Minä kuitenkin rakastan Joulua.Sen tunnelmaa, tuoksua, paketteja, yhdessäoloa, rauhoittumista ja ruokaa. Muiden mietteideni ohella tämä on yksi aiheista jonka suhteen en aio kasvaa aikuiseksi, minä hössötän ja tulen aina myös hössöttämään joulusta. Ja muistakin juhlista. On kivaa saada itsekin pieni lahja, ja muistan lapsenakin kovasti lahjoja odottaneeni (ja niitä ihan liikaa saaneeni) mutta päälimmäisenä ne eivät kuitenkaan ole mielessä. Kun alan miettimään lapsuuteni jouluja, muistan jo aiemmin mainitut asiat. Meillä oli vahvat perinteet ja on tuntunut hyvältä välittää näitä myös omille lapsilleni. Meille tulee jouluksi aina kuusi, koristeet, vaihdan ainakin osan matoista ja verhoista jouluisiin, laitellaan valoja ja tehdään vähän parempi siivous. Laittelemme koristeita muutamia päiviä ennen joulua, ja kuusi tuodaan sisälle aatonaattoiltana, ja koristellaan yhdessä.
 Kaappeja en kuitenkaan siivoa, jos ei muuten vaan satu huvittamaan. 
Marttoja lainatakseni, en aio viettää joulua kaapissa.
Lapsuuden jouluihin kuului herääminen kohtuullisen aikaisin, mutta ihanan rauhassa. Kävimme aina "kierroksella", as we call it, eli viemässä kukkakaupasta haettuja kukkapuketteja tutuille, sekä muistelemassa hautausmaalla niitä ketkä meidän kanssamme eivät enää täällä ole. Kotiin tultiin aina kahdeksitoista, katsottiin joulurauha ja sitten vanhemmat alkoivat lämmittämään saunaa ja touhuilivat ruokien kanssa jotain.  Aattona saunan jälkeen pukeuduttiin aina hienosti. 
Ei nyt iltapukuihin, mutta kumminkin. Sekin toi oman osansa tunnelmaan.
 Syötiin aina siinä kolmen maissa, ja sitten alkoi pitkä odotus ennenkuin pukki ilmaantui. 
Ne tuskan tunnit. 
Pukki kun saapui siellä viiden - kuuden korvilla, oli salamyhkäisesti vilpolaan ilmaantunut suuret määrät paketteja. Todella suuret määrät. Niitä jaeltiin ja laulettiin pukille, ja loppuilta kului lahjoja ihmetellessä. Äiti joi lasin viiniä, isä löysäsi krakaa ja otti snapsin tai jouluoluen. Se ihana lämpö yhdessäolosta on säilynyt muistoissa kirkkaana, kun laitan silmät kiinni, näen välähdyksiä sieltä ja toisen täältä, tuoksut tuntuvat nenässä ja kuulen joulumusiikin.
 Sitä minä halusin omillekin lapsilleni tarjota.

Romi ja Isi jouluna 2010, Romin ensimmäinen Joulu.
Vielä Romin ensimmäisenä jouluna menimme aattoaamuna Villen isän ja hänen avopuolisonsa luokse aattoaamiaiselle. Saunaan pääsi halutessaan ja seuraan liittyi myös Villen sisko perheineen sekä miehen isän avovaimon poika avovaimoineen. Sittemmin tapahtuneen...no..
 uudelleenjärjestelyn vuoksi, viimeiset kolme vuotta aattoaamiaisen olen järjestänyt minä
 ja teen sen todella mielelläni.
                                                                     
Joulua 2010. Harmi kun ei ole tullut "seisovasta pöydästä" kuvaa. 
Joulua 2010, Äiti ja Romivauva.
Joulu 2010. Romi ja hänelle yksi tärkeimmistä, Pappa <3
                                         
Joulua 2010. Kuva otettu vanhempieni portailta. Olisipa ihanaa saada taas tälläinen Joulu!
                                     
        
Meille tulee siis aattoaamuna miehen isä, äiti sekä sisko perheineen.Villen siskolla on kaksi lasta (toinen heistä hurmaava kummityttömme) joten on sanomattakin selvää että lapsista on hurjan ihanaa saada serkut kylään aattona,  

Joulu 2011. Aattoaamun viettoa aamiaisen merkeissä, Romi 1v4kk ja serkut.
Joulu 2011. Osa pakettivuorta.

Joulu 2011. Pukin sylissä huudettiin mutta yläfemmat uskallettiin heittää!
                             
Tämä on ensimmäinen vuosi kun asumme omassa talossa ja päätimme ottaa perinteeksi myös aamusaunan. Olen aivan mielissäni kun tiedän ettei aattoaamusta tule niin hirveää hoppua. Muille ei siis aiemminkaan ole tullut, kuin minulle, enkä minäkään mitään kummempia kierroksia ole ottanut. Kun asuimme kerrostalossa, asiat tuntuivat paljon hankalammilta hoitaa, varmaan ihan vaan siksi kun ei siellä oikein viihdytty varsinkaan viimeisinä vuosina. Nyt esimerkiksi Lillin ulkoilutus hoituu hieman sluibaillen niin, että käymme aatonaattoillalla tavallista pidemmällä lenkillä ja aattoaamuna hän saa painella aidatulla takapihallamme, ja minä pääsen rauhassa keittelemään riisipuuroa ja valmistelemaan aamiaista. Minä saan loikata sängystä ylös seitsemän maissa, ja en usko että muutkaan kyllä kovin pitkään jaksavat sängyissään makoilla. Lapset saavat nysvätä piirrettyjä katsoen ja Villen hommiksi jäänee saunan lämmitys. Riisipuuron lisäksi valmistuu joululimppu Kinuskikissan ohjeella, Kivikylän tiskiltä valikoituja leikkeleitä, juustoja ja tietenkin myös tuoretta leivälle. Puuron joukkoon kanelisokeria, juomaksi kahvia, teetä, glögiä ja tuoremehua. 
Jälkiruoaksi tänävuonna luumurahkaa ja konvehteja. 
Miltäs kuullostaa?

                                                 
                                    
Aattoaamuun sisältyy myös joulusukan tarkastus. Lasten poltetta lieventääkseni olemme siis laittaneet joulusukkaan aamua varten ihan pienet paketit.Viimevuonna oli molemmille pojille pikkuautot. Kävin sujauttamassa sinne vielä Villelle Aku Ankka-taskukirja (koska toinen yhteinen lapsi<3) ja sain itsekin aamulla hämmästyä kun sinne oli Äidillekin ilmestynyt paketti. 

Joulu 2012. Pukin syliin joutuminen veti vähän vakavaksi.

Joulu 2012. Vilivauva ja ylpeä isoveli.
Vieraat ovat ainakin aiempina vuosina viihtyneet rauhassa yli puolenpäivän, eli yhdessä katsotaan joulurauhan julistus ja senkin jälkeen on vielä tovi aikaa turista. Muistan lapsena kun ihmettelin että miten kukaan jaksaa katsoa tuota julistusta. En ihmettele enää, kyllä sekin vaan siihen aattoon kuuluu. Menemme aina aattoillaksi minun vanhempieni luo ja otamme sinne kaikki lahjat mukaan, ja ne on yleensä aatonaattoillalla jo pakattu autoon. Olen aiempina vuosina pukenut poikia vaihtelevasti joko fiineihin juhlatamineisiin tai tonttuasuihin, tämän vuoden osalta en oikein osaa päättää. Kaiken huolehdin kuitenkin jo edeltävänä iltana valmiiksi, ja tänävuonna saavat sitten saunanraikkaina vetää juhlatamineet niskaan. Starttaamme auton kohti laitilaa siinä puoli kahden huikkeilla, käymme kahdella eri hautausmaalla sekä minun kummieni luona viemässä joulutervehdyksen. Se on jotenkin aina jäänyt aattoon, eikä edes haittaa kumpaakaan osapuolta. Vanhempieni luona ollaan oltu siellä puoli kolmen- kolmen huikkeilla ja aika pian saatu siirtyä joulupöytään, joka onkin siellä ihan omaa luokkaansa. Meidän ja vanhempieni lisäksi paikalla on pikkuveljeni ja aiempina vuosina on ollut myös isoveli perheineen mutta en ole aivan varma tulevatko he tänävuonna 
kovasti kyllä toivomme sitä.

Joulu 2013. Pukin saapuminen herätti ihmetystä pikkuväessä...

Joulu 2013. Vili, veljentyttäreni Iina ja Romi. Eikä mitään tietoa miksei Vilillä ole housuja?!
                                                   

Koitan aina rauhoittaa aattomme ja teen asiat ajoissa valmiiksi, joten minulle on melko vierasta se stressi, kiukuttelu ja ärtyneisyys mistä monet puhuvat. Toki aatto hieman hetkinen on siihen saakka kun päästään vanhemmilleni, mutta miettisin asioita uudemman kerran jos alkaisi tosissaan tökkiä. Olen varmaankin perinyt tämän "jouluhulluuteni" isältäni. Hän koristelee, ostelee lahjoja, suunnittelee ja valmistaa ruokia, ripustaa pihan täyteen jouluvaloja. Lapsena hän teki usein meidän kanssamme piparkakkutalon. Aina ihan helkkarin ruma, mutta kivaa oli. Joulupöytä siis notkuu herkuista. On salaatteja, kastikkeita, perunoita, lihaa, kalaa, kanaa, laatikkoja,sinappeja..siis aivan mielettömästi. Olen hieman muunnellut joulupöytää kotonamme, meillä siihen kuuluu mm.kinkku, broileripastasalaatti,tonnikalasalaatti, savustettu lohi, kermaperunat, keitetyt perunat, lihapullat,  nakit, joululimppu, lanttu, sinappeja, kastikkeita. Juhlajuomana meillä oli lapsena pommac, ja se toimii edelleen. Sitä ei tule ostettua kuin maksimissaan kahdesti vuodessa, jouluna ja juhannuksena.
Joulupukki tulee melko tarkalleen viideltä, ja sitä seuraakin pienimuotoinen sählinki. Lapset on aina ennen tätä houkuteltu touhuamaan toiseen päähän taloa kun miehet ovat kantaneet autoista ja varastosta paketit vilpolaan. Ja minä vaan mietin, että näinkö meitäkin pienenä vedätettiin? 
Helposti on käynyt!

Joulu 2013. Romi hämmästelee lahjojen määrää.

Joulu 2013. Jokaisena Jouluna luvataan himmailla, ja aina käy näin?

Paketteja on hurjat määrät, lapsia pelottaa pukki. Ja lapsia kiinnostaa pukki. Pakettien jakamisen jälkeen tulee se superchilli hetki. Ollaan vaan ja ihmetellään. Ville korkkaa isäni kanssa oluen, istutaan ja nauretaan lapsille jotka ovat aivan tohkeissaan. Veljeni perheineen on perinteisesti lähtenyt heti lahjojen jaon jälkeen kotiin avaamaan paketteja, joten hieman rauhallisempaakin on toki tuossa kohtaa iltaa. Omiin joululahjatoiveisiini kuuluvat kirja, suklaa ja pörrösukat. Ja ne minä melkein aina saankin, hemmoteltu kun olen. Ja vähän kaikkea muutakin. Lahjoja ostellaan aina aika paljon, ja niitä kyllä lähtee maailmallekkin melkoiset kasat. Alkoholi kuuluu ja ei kuulu jouluumme. Se ei näyttele kovinkaan suurta osaa, kukaan ei heilu humalassa, mutta ruoan kanssa juodaan viiniä tai olutta, ja samoin lahjahärdellin jälkeen saatetaan juoda lasilliset jotain. 

Joulu 2013.

Joulu 2013. Pieni keikistelijä.
                                                     
Olemme suunnanneet kotiin siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, ja on ihanaa kun nyt on ajomatkaa vain vartin verran. Suurin työ onkin lahjavuorten siirtämisessä autoon, huhhuh. Kotona olemme saaneet kantaa kaksi aivan sippiä lasta sänkyihin, vetäneet itse yöpuvut niskaan ja painuneet sohvalle halailemaan, herkuttelemaan ja katsomaan joululahjaelokuvaa - me nimittäin saamme Villen kanssa jonkin yhteisen elokuvan lahjaksi joka joulu. Jokaisena aattoiltana minulla on hieman haikea fiilis, ennen nukkumaanmenoa tulee istuttua tavallista pidempään lasten sänkyjen vierellä ja ihasteltua lahjaksi saatuja juttuja.

25. päivä alkaa aina hirveällä menolla ja meiningillä, me vietämme sen yleensä kotona syöpötellen, mutta lapset ovat aivan pitelemättömiä touhutessaan ja intoillessaan uusista lahjoista.
 26. päivä miehen Äiti valmistaa meille aina jouluruoan. Pari päivää sen jälkeen jaksaa vielä natustaa jouluruokia mutta sitten tulee raja vastaan. 
Joulukuun viimeisenä päivänä yleensä napsin koristeet laatikkoihin ja on vuoro siirtyä uudenvuoden ruokiin - eli nakkeihin, ranskalaisiin, patonkiin ja perunasalaattiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Miten teillä vietetään joulua?



Joulu 2013. Rakkaat pienet hölmöläiset!


-L




Ps. Myönnän laskeneeni. Noin 73 tuntia 4d-ultraan. En toki ollenkaan odota!

sunnuntaina

Blog Awards 2014

Edellisestä postauksesta jäi unholaan tämä todella tärkeä asia, joten oli pakko vielä tehdä erillinen.
Eli on taas aika äänestää inspiroivimpia blogeja. Äänestämään pääset tästä
 http://showroom.indiedays.com/indiedays-blog-awards-2014-syksy/ 
 ja äänestäminen kannattaa jo siksikin että kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan viisi lippupakettia 25.10 järjestettävään Blog Awards-juhlaan jossa voittajat palkitaan !

Blogeja äänestetään seitsemässä kategoriassa ja omat ääneni jakautuivat seuraavasti.

Inspiroivin muotiblogi: Are you feeling fashionable? - http://nadjastrange.indiedays.com/ 
Inspiroivin kauneusblogi: Hearts/Nothing - http://heartsornothing.refashion.fi/
Inspiroivin hyvinvointiblogi: The Moment - http://themomentsoflaura.blogspot.fi/
Inspiroivin sisustusblogi: Keltainen talo rannalla - http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
Inspiroivin ruokablogi: Hellan ja viinilasin välissä - http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
Inspiroivin lifestyle blogi: Kaikki mitä rakastin - http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin
Inspiroivin perheblogi: Kiljuva pikkunälkä - http://blogit.kaksplus.fi/kiljuvapikkunalka/

Äänestämään ehtii vielä, sillä äänestysaika loppuu 19.10 !

-L

Jäkismatsin tunnelmia ja blogin siirtyminen.

Pienen taistelun jälkeen sain avattua sivut tänne, ja hyvä niin. Vanha blogini siis löytyy osoitteesta http://hulipumpula.vuodatus.net/.


Romi oli vähän intsinä kun ajeltiin kohti jäähallia!
                                    


Eilen siis dumpattiin kuopus hoitoon ja suunnattiin esikoisemme Romin ja mieheni Villen kanssa Lukko-Jyp matsiin. Romi ei ennen ole matseissa käynytkään, joten semisti jännitti että miten nelivuotias jaksaa siellä olla. Semi jännityis muuttui jo karvaaksi ärsytykseksi, kun tämä uhmakas nelivuotias ei myöskään suostunut nukkumaan päiväunia. Oikeasti, tyyppi tarvitsee normaalistikin tunnin päiväunet, saati sitten tälläisenä päivänä kun on ylimääräistä ohjelmaa ja tavallinen nukkumaanmenoaikakin tulisi lipsumaan ainakin pari tuntia ohi sen iltaseitsemän? Vaan Romipa yllätti meidät, hyvällä tavalla. Matsin aikana oli ainoastaan viidentoistaminuutin mittainen aika jolloin hän selvästi väsähti ja narisi, mutta viimeminuuteilla skarppasi kyllä uudelleen. Peli oli ajoittain vähän tylsä, pakko myöntää. Voitettiin kuitenkin komeasti 3-1 ja hyvillä mielin suuntasimme Mr Jones ravintolaan josta olimme varanneet pöydän puoli kahdeksaksi, ja seuraan liittyi myös Villen Isä. 

   
                                           

Ravintolaan meneminen tuohon aikaan illasta olisi varmaan jo itsessäänkin ollut aika huumaavaa meidän pienelle miehelle, ja hän oli kyllä todella tohkeissaan. Itse en kummemmin välitä Mr Jonesin pihveistä, kalasta tai vastaavista annoksista mutta hampurilaiset siellä on herkullisia. Romi tilasi lastenlistalta itselleen dippilautasen, Ville specialburgerin (hyydytetty kanamuna hampurilaisen välissä kuullosti karmealta), Pappa pippuripossua kermaperunoilla ja minä - mmmmm, royal blue cheese burgerin. Ruoka ei taaskaan tuottanut pettymystä, ja palvelukin oli hyvää. Tarjoilijat ottivat ihanasti huomioon Romin, kyselivät rauhassa häneltä itseltään tilauksia ja malttoivat odottaa pientä jahkailua. Jälkiruoaksi valikoitui koko poppoolle jäätelöannokset. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Mr Jones sopii myös illanistumiseen aikuisporukalla. Hyvää ruokaa ja kiva sijainti, rento tunnelma. 

           
Tämä postaus jää melkoiseksi tylsimykseksi ja aika tyngäksi, yritän opetella hieman tämän bloggerin käyttöä. Huomattavasti parempi tämä on kuin aiempi alusta (eihän se nyt yllätyksenä tullut) mutta niin erilainen käyttää. 

-L

Ps. Tekisi mieli jo laskea tunteja torstaina olevaan 4d-ultraan, iik!